TINSLEY ELLIS – Labor Of Love
(Alligator ALCD 5031)
Tulisista kitarasooloistaan tunnettu Tinsley Ellis teki pari vuotta sitten melkoisen muutoksen levytysurallaan. Hän oli vuosikymmenet (esikoisalbumi ”Georgia Blue” ilmestyi 1988) levyttänyt pelkästään sähköistä bluesrockia, mutta vuonna 2024 ilmestyi hänen uransa ensimmäinen täysin akustinen levy ”Naked Truth”. Yllätys oli sitäkin suurempi, sillä pandemian aikana syntyneestä valtavasta 200 biisin aineistosta kypsytetty edellinen albumi ”Devil May Care (2022) oli ehkä hänen pitkän sähköisen uransa paras.
Kyseessä ei ollut hetken hairahdus, sitä osoittaa tämä toinen täysin akustinen setti. ”Labor Of Love” sisältää 13 kappaletta, kaikki Tinsley Ellisin käsialaa. ”Naked Truthille” Ellis otti vielä mukaan kolme lainaa Son Houselta, Willie Dixonilta ja Leo Kottkelta, akustisen kitaran mestarilta, jonka nimeenkään en muista enää törmänneeni pitkään, pitkään aikaan.
Unplugged on selvästi Ellisille erittäin hyvin sopiva olotila. Hän tuntuu viihtyvän mainiosti tässä itselleen ja uskollisille kuulijoilleen uudessa ympäristössä. Kerrottakoon, että ”Naked Truth” -albumin akustiset soundit eivät suinkaan jääneet levytysstudioon, vaan konkari lähti myös kiertueelle, jonka hän nimesi osuvasti Kaksi kitaraa ja auto -turneeksi.
Ellisin taustan tunteville hänen soittotaituruutensa myös akustisilla kitaroilla ei ole yllätys. Tällä kertaa Ellisillä oli studiossa kolme kitaraa, vuoden 1969 Martin D-5, 12-kielinen Martin D-12-20 ja vuoden 1937 National Steel. Sen sijaan hänen tapansa laulaa avautuu nyt aivan uudella, sangen miellyttävällä ja sävykkäällä tavalla. Sähköisillä albumeilla hänen lauluäänensä jäi usein aggressiivisen kitaroinnin varjoon, mutta nyt tilanne on toinen.
Ellisistä, 68, paljastuu täysiverinen trubaduuri, jollaisena tuskin kukaan häntä aiemmin piti. Tai ehkä sentään jotakin aavistivat ne, joilla oli onni olla läsnä hänen ”Devil May Care” -kiertueen konserteissa. Niihin hän nimittäin sisällytti, tiettävästi ensimmäistä kertaa urallaan myös akustisen osuuden, joka sai erittäin hyvän vastaanoton. Siitä tämä taisi lähteä.
”Labor Of Love” on täysin ajaton albumi. Se olisi voitu tehdä milloin tahansa, mutta sen juuret ovat Skip Jamesin ja Son Housen kaltaisten menneen ajan mestareiden perinnössä. Edellisestä muistuttaa To A Hammer, jälkimmäisestä Sunnyland. Ja jos nimiä pudotellaan, niin Long Time lisää vaikuttajajoukkoon John Lee Hookerin.
Näin taitavan artistin ollessa kyseessä hänen akustinen settinsä suorastaan pakottaa kuuntelemaan keskittyneesti, ja jos minulta kysytte, mieluummin vielä hyvälaatuisilla kuulokkeilla. Niin sävykäs tämä albumi kaikessa pelkistetyssä, näennäisessä yksinkertaisuudessaan on.
Albumin tunnelmat ovat vaihtelevia, mutta jännite säilyy koko ajan tiiviinä. Hoodoo Woman on mystisen voimakas avausbiisi, jossa Ellis soittaa kitaran lisäksi ensimmäistä kertaa levyllä myös mandoliinia. Sad Sad Song on lyriikaltaan nimensä mukaisesti surullinen, mutta toteutukseltaan hyvin pirteä helisevine sormipikkauksineen ja kättentaputuksineen kaikkineen. Too Broke tarjoaa lisää mandoliininsoittoa ja on albumin menevämpää tarjontaa Sweet Ice Tean kanssa. Päätösnumero Lay My Burden Down on silkkaa gospelbluesia.
”Labor Of Love” on harvinaista herkkua, joka äärelle on hyvä pysähtyä hiljentymään näinä sekasortoisina aikoina.
Harri Aalto
(julkaistu BN-numerossa 1/2026)
